Ihmiset keskustelevat messuteltan ympärillä
Vajaan kuukauden kuluttua, syyskuun neljäntenä päivänä Salon torilla, sillä Suomen parhaalla, järjestetään taas Seniorimessut. Messut ovat jo viidettä kertaa ja torikin on vakiintunut tapahtumapaikaksemme. Tänä vuonna teemana on varaudu vanhuuteen ja kaiken muun ohjelman lisäksi lavalla nähdään itse Mikko Alatalo.
Porissa syntyneenä ja synnyttäneenä tunnen luontaista rakkautta porilaiseen elämänmenoon. Kesällä heinäkuussa se näkyy parhaiten. Tänäkin vuonna siirryin työstä lomalle SuomiAreenan ja Pori Jazzin siivittämänä. Kuuntelin monia keskusteluja, mm. vapaaehtoisuudesta, miten heitä saadaan ja miten heistä huolehditaan. Yksinkertaisin konsti on pyytää tulemaan vapaaehtoiseksi, kertoi tutkija. Kääntäen, syy miksi joku ei toimi vapaaehtoisena on se, että kukaan ei ole pyytänyt -vielä! Jatkossa katsonkin erityisen tarkkaan ympärilleni ja kutsun mukaan. Salvalla on vapaaehtoistehtäviä kaikille!
Olen nyt toista vuotta peräkkäin Ilolansalossa kesätöissä. Kesäkoululaisena on mitä mahtavinta olla täällä Ilolansalossa. Täällä on mitä mahtavinta työskennellä ja olla. Työkaverit ovat hyvin avuliaita, hauskoja ja kivoja, ja heidän kanssaan ei tunne oloaan yksinäiseksi tai kiusatuksi. Jos minua mietityttää jokin asia, voin kysyä sitä heiltä ja he vastaavat siihen mielellään. Täällä on myös kiva olla ja työskennellä, koska pidän siitä, kun saa auttaa ihmisiä, ja täällä Ilolansalossa tämä on mahdollista.
Työskentelen tällä hetkellä Ilolansalon Palvelukodin vastaavana sairaanhoitajana. Palvelukodin puolella asuvat ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Meillä työhön kuuluvat arkiset toimet, kuten asukkaan syöttäminen, suihkussa ja saunassa käyttäminen sekä vessatus. Lisäksi ajamme parran, laitamme hiukset ja huolehdimme muusta perushygieniasta. Arkiaskareiden ohessa järjestämme viriketoimintaa, kuten ulkoilua ja askartelua sekä erilaisia musiikkitilaisuuksia ja retkiä.
Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi. Olen saanut melkein koko ajan työskennellä Aatoskodissa, joka on muistisairaiden ryhmäkoti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Työ on monipuolista, haastavaa ja erittäin palkitsevaa. Olen viihtynyt hyvin. Kuuteentoista vuoteen mahtuu paljon. Iloa ja surua, naurua ja itkua.
Vapaaehtoistyössä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada suoraa palautetta ihanilta avustettavilta. Salva ry:n Ilolansalon asukkailla on monella toiveita, joita me voimme toteuttaa. Meidän täytyy antaa vain hieman aikaa heille. Täällä on monia innostuneita vapaaehtoisia, jotka käyvät viikoittain ulkoiluttamassa asukkaita, vetävät erilaisia ryhmiä, laulattavat, vetävät jumppaa ym. Jokainen toimii suurella sydämellä ja saa vastalahjaksi hymyn, kädenpuristuksen ja sanan kiitos, kyynel silmäkuopassaan sanottuna. Se kannustaa tulemaan uudestaan.
Vaalit ja vanhukset tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Useana vuonna on noussut vaalien alla esiin epäkohtia vanhuspalveluissa. Tämän vuoden katastrofit ovat ennätysmäiset. Ikäviä tilanteita on ollut yksityisissä, sekä myös kunnallisissa, jopa meidän Salossammekin. Mitä vielä ehtiikään tulla esiin? Mitä näistä voi ajatella? Vahingonilolle ei ole aihetta, eikä pelolle.
Ilolansalon aamiais- ja lounaspöytien ääressä käy vilkas keskustelu. Ihmetellään, kun lehdet ja uutiset ovat täynnä isojen hoivalaitosten ikäihmisiin kohdistuvia virheitä ja laiminlyöntejä. Todetaan: ”Kyllä meillä sentään on asiat hyvin.”
Vanhustenhuollon tila keskusteluttaa näinä päivinä kaikkia. Ikävä julkisuus lyö leiman kaikkiin palveluntuottajiin ja erityisesti yksityisiin. Yksityisissäkin on eroja; osa on voittoa tavoittelemattomia ja yleishyödyllisiä, kuten Salva ry. Salvan palvelutuotanto kattaa erilaisia asumispalveluita, myös tehostettua palveluasumista palvelukodeissamme. Voittoa ei tavoitella, mutta ei tappiotakaan voi tuottaa. Saatava tulos käytetään meillä lainojen lyhennyksiin ja oman toiminnan kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta, vaan maksetaan veroja Suomeen ja Saloon.
Olen saanut Ilolansalon aikanani kiertää pari vanhusalan teknologiatapahtumaa. Tuote-esittelijät tarjoavat usein samaa ratkaisua ongemiin; laitetaan kello käteen, joka kertoo mummon sykkeen hoitajalle ja sijainnin tyttärelle. Näistä laitteista on kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta tieto tuo turvaa, toisaalta se luo kysymyksen, pitääkö meidän tietää toisten sijainti kaiken aikaa?
