Sain siis kunnian kertoa työstäni laitoshuoltajana ja mietin pääni puhki kuinka sen tekisin. Pohdin erilaisia lähestymistapoja ja aika pian huomasin ettei niistä toimi mikään. Eli on varmaan paras, että kerron yhdestä normityöpäivästäni johon mahtui verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös paljon naurua.
Joka tuutista, lehdistä, televisiosta, radiosta, internetistä, somesta tulee ohjeita mitä ja miten pitäisi syödä. Mikä milloinkin on kiellettyä. Kananmunia ei saa syödä kuin kerran viikossa. Maito on ihan turhaa ja jo vaarallista, vain imeväisikäiset tarvitsevat maitoa. Ja sokeri, se vasta pahasta on, ja muut makeutusaineet ovat ihan myrkkyä. Hedelmissäkin on likaa sokeria ja ne ovat niin jalostettuja, ettei niissä ole mitään ravintoaineita jäljellä. Lihan syönti on vaarallista ja eettisesti arveluttavaa. Kaloissa on kaikenlaisia myrkkyjäämiä.
Tapahtumat lähtivät liikkeelle kun jäin työttömäksi keväällä 2016. Heti päätin että nyt olisi aika vaihtaa alaa, myyntihommat saivat jäädä. Jo pitkään haaveissa ollut lähihoitajan ammatti olisi nyt mahdollista opiskella.
Tulin Ilolansaloon viime toukokuussa ensin sijoitettuna työntekijänä Lounais-Suomen Marttojen arkiavusta, missä huolehdin ajanvarauksesta ja arkiavustajien aikataulutuksesta, sekä laskutuksesta ja muista toimistotöistä. Siirtyminen Ilolansalon hallintotoimistoon laskutusavuksi oli siinä mielessä hyvin luonteva, että olin saanut olla jo Martoilla läheisessä asiakaspalvelutyössä vanhustyön parissa.
Minja tässä, 18-vuotias lukiolainen, joka oli Ravintola Ilolansalossa kesätöissä 2.7. – 27.7. Pitkään jatkuneet helteet ovat pehmentäneet aivojani sen verran, että työjakson aikana tapahtuneiden asioiden palauttaminen mieleen juuri nyt on hankalaa. Muistan kuitenkin tätä tekstiä kirjoittaessani joitain mieleen jääneitä hetkiä.
Kuten sen, kun pääsin leipomaan isossa keittiössä ensimmäistä kertaa ja jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään sieltä löytyviä uusia laitteita. Olin suoraan sanottuna aivan hukassa ja hämmentynyt, mutta onneksi mahtavat työkaverini neuvoivat minua hyvin.
Aika tarkkaan kuukauden kuluttua, syyskuun 5. päivä, Salon torilla järjestetään Seniorimessut. Ja jos tarkkoja ollaan, me järjestämme Seniorimessut. Vuosi sitten tulin miettineeksi, onko tämä vähän liian isoa. Jostain syystä se ei enää tunnu siltä.
Alkuperäinen työni täällä Ilolansalossa oli siivooja ja työtehtäviini kuului kotisiivous. Sain kuulla ensimmäisenä työviikkona, että minulla on mahdollisuus toimia bingoisäntänä. Ajatus kuullosti aluksi pelottavalta, koska joutuisin ääneen puhumaan mikrofoniin. Lopulta päädyin tulokseen, että haluan kokeilla uutta.
Ilolansalo ei näytä sammaloituvan kuten ei vierivät kivetkään. Aloitin 15 vuotta sitten palveluavustajana Ilolansalossa, keittiössä, joka oli pieni mutta tehokas. Ruoka ostettiin Salon keskuskeittiöltä ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Asuin silloin vielä Turussa ja vahvasti alkoi näyttämään siltä että olen paluumuuttaja ja työ kuljettaa minut takaisin Saloon.
Olen töissä lähihoitajana Ilolansalossa palvelukodeissa ja työhöni kuuluu asukkaiden perushoito sekä kaikki muu heihin liittyvä. Lisäksi päivittäin käytän työssäni aikaa että järjestelen ja sisustan palvelukodeissa. Mielestäni on tärkeää, että asukkaat saa asua kodikkaassa ja kauniissa kodissa. Ja omaisille on myös kiva tulla viihtyisään palvelukotiin.
Tuulan päivänä Tuulan työparina … mulla oli erilainen työpäivä. Olin luvannut tulla tet-päivän viettoon Salvan siivoukseen, puhdistuspalveluihin. Työpäivä oli yksi kevään kuumimmista ja työvaatetus sen mukainen, kuten kuvasta näkee. Työpäivä alkoi Ilolansalossa yleisten tilojen siistimisellä; lattialta pölyt pois ja ilmoitustaulut ajan tasalle. Wc:n kunto tarkastettiin ja pytty pestiin, samoin lavuaari ja erityisesti hana. Huomasin jo heti kättelyssä, että siivousvälineiden käyttämisessä on omat niksinsä.
