Salvan sanomana -blogi

Hain ensin neljään siviilipalveluspaikkaan. Osa hylkäsi, osa ei edes vastannut. Lopulta löysin Ilolansalon hallinnon puolelta vapaan paikan. Olin iloinen, koska oli turhauttavaa, kun mikään paikka ei hyväksynyt minua sivariksi.

Ihmiset keskustelevat messuteltan ympärillä

Porissa syntyneenä ja synnyttäneenä tunnen luontaista rakkautta porilaiseen elämänmenoon. Kesällä heinäkuussa se näkyy parhaiten. Tänäkin vuonna siirryin työstä lomalle SuomiAreenan ja Pori Jazzin siivittämänä. Kuuntelin monia keskusteluja, mm.

Olen nyt toista vuotta peräkkäin Ilolansalossa kesätöissä. Kesäkoululaisena on mitä mahtavinta olla täällä Ilolansalossa. Täällä on mitä mahtavinta työskennellä ja olla. Työkaverit ovat hyvin avuliaita, hauskoja ja kivoja, ja heidän kanssaan ei tunne oloaan yksinäiseksi tai kiusatuksi.

Työskentelen tällä hetkellä Ilolansalon Palvelukodin vastaavana sairaanhoitajana. Palvelukodin puolella asuvat ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Meillä työhön kuuluvat arkiset toimet, kuten asukkaan syöttäminen, suihkussa ja saunassa käyttäminen sekä vessatus.

Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi.

Vapaaehtoistyössä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada suoraa palautetta ihanilta avustettavilta. Salva ry:n Ilolansalon asukkailla on monella toiveita, joita me voimme toteuttaa. Meidän täytyy antaa vain hieman aikaa heille.

Vaalit ja vanhukset tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Useana vuonna on noussut vaalien alla esiin epäkohtia vanhuspalveluissa.  Tämän vuoden katastrofit ovat ennätysmäiset. Ikäviä tilanteita on ollut yksityisissä, sekä myös kunnallisissa, jopa meidän Salossammekin.

Ilolansalon aamiais- ja lounaspöytien ääressä käy vilkas keskustelu. Ihmetellään, kun lehdet ja uutiset ovat täynnä isojen hoivalaitosten ikäihmisiin kohdistuvia virheitä ja laiminlyöntejä. Todetaan: ”Kyllä meillä sentään on asiat hyvin.”

Vanhustenhuollon tila keskusteluttaa näinä päivinä kaikkia.  Ikävä julkisuus lyö leiman kaikkiin palveluntuottajiin ja erityisesti yksityisiin.  Yksityisissäkin on eroja; osa on voittoa tavoittelemattomia ja yleishyödyllisiä, kuten Salva ry.

Olen saanut Ilolansalon aikanani kiertää pari vanhusalan teknologiatapahtumaa. Tuote-esittelijät tarjoavat usein samaa ratkaisua ongemiin; laitetaan kello käteen, joka kertoo mummon sykkeen hoitajalle ja sijainnin tyttärelle. Näistä laitteista on kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa.

Salvan toiminnanjohtajana saa olla koko vuoden keskellä ihmisten elämää. On iso asia voida auttaa ihmisiä -muulloinkin kuin jouluna. Salvan työ on usein ihmisten isojen ja pienien ongelmien ratkomista. Keskusteluissa omaisten kanssa tulee esille se, miten neuvottomia ns.

Salvaan perustettiin eettinen työryhmä lokakuun puolivälissä, kokoonnumme noin joka toinen kuukausi. Eettisen työryhmän tavoitteena on käsitellä eettisiä ongelmia moniammatillisella porukalla ja pohtia toimintamalleja näihin kysymyksiin.

Sain siis kunnian kertoa työstäni laitoshuoltajana ja mietin pääni puhki kuinka sen tekisin. Pohdin erilaisia lähestymistapoja ja aika pian huomasin ettei niistä toimi mikään.

Joka tuutista, lehdistä, televisiosta, radiosta, internetistä, somesta tulee ohjeita mitä ja miten pitäisi syödä. Mikä milloinkin on kiellettyä. Kananmunia ei saa syödä kuin kerran viikossa. Maito on ihan turhaa ja jo vaarallista, vain imeväisikäiset tarvitsevat maitoa.

Tapahtumat lähtivät liikkeelle kun jäin työttömäksi keväällä 2016. Heti päätin että nyt olisi aika vaihtaa alaa, myyntihommat saivat jäädä. Jo pitkään haaveissa ollut lähihoitajan ammatti olisi nyt mahdollista opiskella.

Tulin Ilolansaloon viime toukokuussa ensin sijoitettuna työntekijänä Lounais-Suomen Marttojen arkiavusta, missä huolehdin ajanvarauksesta ja arkiavustajien aikataulutuksesta, sekä laskutuksesta ja muista toimistotöistä.

Minja tässä, 18-vuotias lukiolainen, joka oli Ravintola Ilolansalossa kesätöissä 2.7. – 27.7. Pitkään jatkuneet helteet ovat pehmentäneet aivojani sen verran, että työjakson aikana tapahtuneiden asioiden palauttaminen mieleen juuri nyt on hankalaa.

Aika tarkkaan kuukauden kuluttua, syyskuun 5. päivä, Salon torilla järjestetään Seniorimessut. Ja jos tarkkoja ollaan, me järjestämme Seniorimessut. Vuosi sitten tulin miettineeksi, onko tämä vähän liian isoa. Jostain syystä se ei enää tunnu siltä.

Alkuperäinen työni täällä Ilolansalossa oli siivooja ja työtehtäviini kuului kotisiivous. Sain kuulla ensimmäisenä työviikkona, että minulla on mahdollisuus toimia bingoisäntänä. Ajatus kuullosti aluksi pelottavalta, koska joutuisin ääneen puhumaan mikrofoniin.