Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi. Olen saanut melkein koko ajan työskennellä Aatoskodissa, joka on muistisairaiden ryhmäkoti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Työ on monipuolista, haastavaa ja erittäin palkitsevaa. Olen viihtynyt hyvin. Kuuteentoista vuoteen mahtuu paljon. Iloa ja surua, naurua ja itkua.

Vanhustenhuollon tila keskusteluttaa näinä päivinä kaikkia.  Ikävä julkisuus lyö leiman kaikkiin palveluntuottajiin ja erityisesti yksityisiin.  Yksityisissäkin on eroja; osa on voittoa tavoittelemattomia ja yleishyödyllisiä, kuten Salva ry. Salvan palvelutuotanto kattaa erilaisia asumispalveluita, myös tehostettua palveluasumista palvelukodeissamme. Voittoa ei tavoitella, mutta ei tappiotakaan voi tuottaa. Saatava tulos käytetään meillä lainojen lyhennyksiin ja oman toiminnan kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta, vaan maksetaan veroja Suomeen ja Saloon.

Hoitotyössä ihmisarvo on eniten mielessäni kun nousen rappuja asiakkaiden luo. Se, että jokainen on tärkeä ja merkittävä. Kohtaan ja kunnioitan kaikkia samalla tavalla ja se tunne on jo lapsena opittu ja minulle aina ollut luontevaa. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kun sen pitää mielessä ei kovin väärin voi mennä. Kotihoidossa parhaita hetkiä on haasteissa onnistumiset. Yksin tehdään monesti töitä, toisinaan parina. Ilman tiimityötä ei työstä selviytyisi. Päivittäin pystyy turvautumaan toiseen tiimiläiseen ja kun avun tarve on suuri esim.

Sain kunnian käydä tutustumassa Palvelukotiemme arkeen kahden aamupäivän ajan. Palvelukodeissamme asuu pääasiassa muistisairauksia sairastavia asukkaita.