Työurani Ilolansalossa alkoi vuonna 2004 keväällä, kun huomasin sanomalehdessä ilmoituksen. Ilolansaloon haettiin vapaaehtoisia kurssitettavaksi Ilolansalon ystäväksi.
Itselläni oli elämäntilanne ensimmäistä kertaa sellainen, että ei ollut töitä. Olin kuukauden ollut työttömänä ja päätin jotain tehdä. Koulutukseltani olin ravintolakokki ja työni kaupassa oli loppunut. Joten aikaa oli vapaaehtoistyöhön.

Kävin ystäväkurssin, mutta työttömänä ei tarvinnut enää olla, kun Ilolansaloon tulin.

Olen vasta 22 vuotias, mutta olen ollut monissa työpaikoissa, palkollisena sekä harjoittelijana. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että ikinä ennen ei ole ollut näin mukavaa tulla aamulla töihin (jopa viikonlopun jälkeen), kuin tänä kesänä. Olen oppinut fysioterapiasta aivan valtavasti, sekä kehittynyt ammatillisesti kesän aikana. Erityisesti olen oppinut omasta intohimon kohteestani, neurologisista sairauksista ja niiden kuntoutuksesta. Olen päässyt haastamaan itseäni ja olemaan mukavuusalueeni ulkopuolella, mikä kaikessa rankkuudessaan kehittää minua eniten.