Salva 20 vuotta oli teemana päättyneellä vuodelle. Päätimme juhlia sitä koko vuoden iloisesti, huumoria viljellen ihmisten kanssa kaiken muun työn lomassa.  Moni suunniteltu juttu toteutui ja moni jäi odottamaan tulevia juhlavuosia.  Vuoden aikana kokoonnuimme monet kerrat Ilolansaloon nostamaan maljaa ja usein ”kyytipoikana” oli musiikkia.  Ravintolasali Ilolansalossa saatiin useasti täyteen asukkaita, omaisia, jäseniä ja muita ystäviä, kauempaakin … yhteisöllisyyttä viljeltiin.

Elämä on syntymä, kuolema ja vaihe siinä välissä. Koko sen vaiheen ajan opetellaan ihmisenä olemista. Yritetään ymmärtää, mitä tapahtuu ja miksi, mihin täällä pyritään. Lisääntyykö ymmärrys elämästä, kun kovin yritetään? Sepä on kiperä kysymys, jota voi pohtia niin omakohtaisesti kuin laajemminkin. Oman ymmärrykseni tilaa en oikein osaa arvioida. Pitää pohtia ensin yleisemmin.

Porissa syntyneenä ja synnyttäneenä tunnen luontaista rakkautta porilaiseen elämänmenoon. Kesällä heinäkuussa se näkyy parhaiten. Tänäkin vuonna siirryin työstä lomalle SuomiAreenan ja Pori Jazzin siivittämänä. Kuuntelin monia keskusteluja, mm. vapaaehtoisuudesta, miten heitä saadaan ja miten heistä huolehditaan. Yksinkertaisin konsti on pyytää tulemaan vapaaehtoiseksi, kertoi tutkija. Kääntäen, syy miksi joku ei toimi vapaaehtoisena on se, että kukaan ei ole pyytänyt -vielä! Jatkossa katsonkin erityisen tarkkaan ympärilleni ja kutsun mukaan. Salvalla on vapaaehtoistehtäviä kaikille!

Vaalit ja vanhukset tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Useana vuonna on noussut vaalien alla esiin epäkohtia vanhuspalveluissa.  Tämän vuoden katastrofit ovat ennätysmäiset. Ikäviä tilanteita on ollut yksityisissä, sekä myös kunnallisissa, jopa meidän Salossammekin. Mitä vielä ehtiikään tulla esiin? Mitä näistä voi ajatella?  Vahingonilolle ei ole aihetta, eikä pelolle.