Vuodet vierii työpaikallani

21.06.2018
kokki palvelee asiakasta

Ilolansalo ei näytä sammaloituvan kuten ei vierivät kivetkään. Aloitin 15 vuotta sitten palveluavustajana Ilolansalossa, keittiössä, joka oli pieni mutta tehokas. Ruoka ostettiin Salon keskuskeittiöltä ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Asuin silloin vielä Turussa ja vahvasti alkoi näyttämään siltä että olen paluumuuttaja ja työ kuljettaa minut takaisin Saloon. 

Ilolansalossa ei koskaan ollut samanlaista päivää ja se teki työstä haastavaa ja mielenkiintoista. Asukkaat olivat kaiken keskiössä kun rakennettiin uusia palveluita. Palvelut eivät kuitekaan olleet vain asukkaita varten vaan jokainen joka astui taloon sisään oli asiakas myös työkaverit olivat keittiön asiakkaita. Keittiö oli osa palvelukokonaisuutta, perus- ja  turvapalvelun rinnalla. 

Jakelukeittiö oli vain osa totuutta, aamiaiset, salaatit, jälkiruuat, pullat ja sämpylä, kokoukset ja juhlat syntyivät 24/7, 3-hengen ryhmällä...ne oli vanhat hyvät ajat, nyt on uudet hyvät ajat ja oma valmistuskeittiö on toteutunut unelma.

Olen näiden vuosien aikana saanut kehittää ammattitaitoani ja kouluttautua työn ohella laitoshuoltajaksi. Olen "puunhalaaja" ja saan kehittää ilolansaloa kestävän kehityksen tielle yhdessä työkavereiden ja asukkaitten kanssa. Työ on vaihtelevaa ja palkitsevaa.

Niin no mikä minut saa pysymään yhdellä työnantajalla näin pitkään, olen kärsivällinen, pitkäjänteinen ja valmis lähtemään ihan mihin tahansa vakaviin ja pähkähulluihin juttuihin, rakastan rutiineja ja pitkästyn helposti. Ilolansalo on tarjonnut näitä kaikkia. Palkintona olen saanut palvella ja tutustua mitä mahtavampiin ihmisiin. Asukkaiden kanssa tulee tutuksi hyvin luonnollisesti ja yhteisellä ruokahetkellä puheenaiheet ovat vaihdelleet. On puhuttu säästä, sodasta, rakkaudesta, surusta, ilosta, särystä, maailman menosta, vanhuudesta, nuoruudesta, työstä, urheilusta, ruuasta, roskista ja kaikki aiheet ovat juuri silloin tärkeimpiä. On väitelty, oltu samaa mieltä ja eri mieltä. On tanssittu, laulettu, paistettu lettuja, makkaroita, leivottu karjalanpiirakoita, retkeilty...olen varma että moni asia jää nyt mainitsematta kun ei ihan tavallista kokin työtä nämä vuodet ole olleet. 

Olen saanut olla rakentamassa Ilolansaloa näihin mittakaavoihin kun se nyt on ja toivon sen edelleen jatkavan kasvuaan. Silti eniten nautin edelleen siitä kun saan vaihtaa kuulumiset asukkaan kanssa ja mahdollisesti istahtaa aamupuurolle tai lounaalle samaan pöytään.
Ilo palvella

Suvi Leppänen, kokki
 

Asiasanat